Käännän selän mun omalle elämälle

Hyvin heikosti tää mun alku on lähtenyt käymään,  mutta on ollut niin kiireinen viikko takana. Tällä hetkellä sellainen olo ettei mikään oikeastaan kiinnosta. En ole iloinen enkä surullinen, tunteetonko?
Koulu ei kiinnosta yhtään ja se vie vielä niin paljon aikaakin. Onneksi ei ole enää paljoa jäljellä. Treenaaminen on mennyt ihan hyvin ja siihen on intoa riittänyt. Siitä vaan tulee niin hyvä olo, kun vetää itsensä ihan äärirajoille. Ihmissuhteet nyt ovat miten ovat, ne eivät ainakaan minun vahvinta alaani satu olemaan. Mutta eipä kaikessa aina voi onnistua.

Perjantaina ja lauantaina oltiin mun kavereiden kanssa mökkeilemässä, mutta ei siitä sen enempää. Lauantai iltana kaverini tuli hakemaan minua ja ajettin sitten yhdelle mäkihyppytornille ja kiivettiin sinne ihan ylös. Mua kylläkin vähän pelotti koska se ei ihan parhaassa kunnossa ole, sieltä näkyi kyllä kauas ja tähdet näyttivät hienoilta.

 

-Viivi

 

Uusi alku (taas)

Sain taas inspiraation ruveta kirjottelemaan. Varmaan viides kerta kun aloitan, mutta nyt yritän saada pidettyä tän pystyssä. Olen jo kauan ajatellut taas aloittaa kun tuntuu, ettei järkkärillekkään ole muuten tarpeeksi käyttöä.

Mutta mun nimi on siis Viivi. Harrastan tanssia, jalkapalloa, laskettelua, lumilautailua, käyn juoksemassa ja salilla. Yritän noudattaa mahdollisimman hyvin mun terveellistä elämäntapaa ja siitäkin tulen kirjoittamaan.

 

Hevoset ovat myös hyvin suuri osa minun elämääni, mutta en mitään heppa blogia ole kirjoittamassa.

Toivotaan että mun uusi alku lähtee hyvin käyntiin ja mahdollisimman paljon ja monipuolisesti saan aikaiseksi kirjoteltua.
 -Viivi